Joko, eikö, vieläkö, mitähän nyt tuostakin, pari vielä. Huh.
Sitä keskittyy pakostakin. Enkä pidä pakosta.
Illalla kundaliinijoogassa saisi ja voisi rauhoittua ja keskittyä oikein tarkoituksella. Itseensä ja siihen hetkeen ja toimintaan. Ihan vapaasti.
Jep. Teoriassa siis.
Ajatukset karkailevat - taas - kuin kurittomat koirat, välillä lönkyttävät läähättäen luokseni, ulkomaailmalle räksyttäen. Meteli ja melske on kova. Pitäisi tehdä ja käydä ja miksen ja miksei ja...
Tulihengityksen tahdissa saan koottua aivolaumani kasaan ja huomaan miten ärtynyt olenkaan. Tunne kumpuaa syvältä ja tekee mieli lopettaa. Vihaan tätä! Vihaan heikkoa itseäni! Tämä on tyhmää ja turhaa ja kaikki on älytöntä ja toivotonta!
Minuutteja kestävät harjoitukset suorastaan kiusaavat ja kiihottavat luovuttamaan. Mitään järkeä!
Jossain vaiheessa huomaan voittaneeni henkisen kamppailun.
Syvä hengitys sisään, hengityksen pidätys. Hengitys ulos ja rentoutus. Voittajafiilis! Ja kas, ei yhtäkään karkaillutta ajatusta hetkeen. Vain hengitys, toiminta, tunne, tietoisuus.
&
Opettajamme puhui kuupisteistä ja vaikka periaatteessa en haluaisikaan määritellä naisille ja miehille mitään stereotyyppistä roolia tai toimintamallia, niin tunnistin nuo "pisteet". Voi kyllä vaan!
Naisen tietynlainen ailahtelevaisuus on käsittääkseni universaali ilmiö, kulttuurista riippumatta huomattu mutta siihen on suhtauduttu hyvinkin eri tavoin. Suomessakin on ihan yleistä vitsailla siitä, miten naisia on vaikea ellei jopa mahdotonta ymmärtää, toisaalla tähän on perehdytty myös syvällisemmin ja naista - mielestäni - kunnioittavammin. Hyvä esimerkki on kundaliinijoogan mestarin, Yogi Bhajanin Intian ulkopuolelle tuomat opetukset kuupisteistä, jotka antavat luonnollisen ja hyväksyttävän selityksen.
Välillä sitä on hyvinkin tehokas, toisinaan taas vain kaipaisi hellyyttä. On päiviä kun kaikki on yhtä mahtavuutta ja iloa ja mahdollisuuksia, sitten taas tekisi mieli piiloutua pesäänsä.
Joka päivä sitä vain ei ole yhtä luova, looginen, herkkä, myötätuntoinen, aktiivinen, sosiaalinen, epävarma, hauska tai vaikka hurmaava.
Puhuupa sitten hormoneista, kuupisteistä tai vaikka mistä, niin ehkä noiden muuttuvien tekijöiden olemassaolosta olisi ihan hyvä olla tietoinen. Moni kummallisuus saisi selityksen ja toisaalta, kun on oikein paha "vaihe" niin tietäisi, että muutos on edessä, ei tässä muikkelis mitään hätää!
&
Ruokakuva onkin nyt ihanaisten naisten treffeiltä helmikuulta 2017. Tämän kuvan tuomasta muistosta tuli taas mieleen että voihan voimaannus miten ihania ystäviä minulla onkaan! Toki myös miehiä, mutta tiettyjen murumuikkeleiden kanssa yhteys on rajaton ja katkeamaton, myös vaikka oikeasti kohtaisimmekin harvoin. Saa nauraa ja itkeä ja olla ihan itsensä, hyväksyttynä.
Huoh, kiitollinen huokaus...
 |
| Ihanaiset naiset liikenteessä. Ruokaa odotellessa. |