Help
Help
I feel life coming closer
When all I want is to die
Marilyn Monroe
Suunnattoman paska fiilis. Mitäpä sitä kiertelemään.
Tosiasia on, että olkapäälläni keikkuva ja tasapainoani horjuttava mörköni on osa minua vaikka mitä olen tehnyt tai tekisin. Sitä ei saa amputoitua eikä se kuole.
Olen niin kateellinen ihmisille, jotka rakastavat elämää ja pitävät elämistä itsessään arvokkaana ja kaiken väärtinä.
Toisaalta olen raivoissani (jos olen tarpeeksi energinen) niille, jotka ovat kertomansa mukaan sankarillisesti nostaneet itsensä masennuksen syövereistä ja neuvovat hyveellisesti miten muidenkin vaan pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tempaista. Lähteä ulos. Vähän piristyä. Huomata kukkivat kukat ja laulavat linnut ja söpöt vauvat ja hymyilevät ihmiset.
Paskat.
Hetkittäinen väsymys ja alakulo, arjen tylsyys tai vaikka yllättävästä ongelmasta johtunut lyhytkestoinen matalalento, ne eivät vielä ole masennusta.
Masennusta ei ole avioliiton hajoaminen, putkiremontti, ylipaino, kieltävä päätös, negatiivinen kritiikki, riitely, rumat hiukset, huono itsetunto, potkut, hopeasija, polvikipu, siivoton koti, töykeä tarjoilija, liikennesakot, stressi, lennon viivästyminen, sukulaisen kuolema. Ne voivat olla mitä vaan, mutta masennusta ne eivät ole.
Suru ei ole masennusta. Ikävä ei ole masennusta. Epäonnistuminen ei ole masennusta. Talousongelma ei ole masennusta. Edes kuolema ei ole masennusta.
Masennus voi kietoa myrkylliset lonkeronsa vaikka surun aikana ja seurauksena, mutta ei, suru ei ole masennusta.
Suru on - surua.
Masennus tukahduttavaa tyhjyyttä. Ei mitään ja silti kaikki.
Joten te, jotka julistatte miten olette itsenne tai toiset jollain poppakonstilla "masennuksesta" parantaneet ja levitätte ilosanomaa siitä, miten elämä on niin fantsua kun sen vaan oikein oivaltaa: TURPA KIINNI.
Hiljaisuus on parempaa kuin tietämättömän törpön auttamaan tuppautuminen.
Tee tai ole tekemättä, mutta älä tule länkyttämään puolivillaisia elämänohjeita.
Hyväksy tai ole hiljaa.
Silitä tai jätä rauhaan.
Älä vaadi, älä odota, älä huokaile, älä neuvo.
Tee mieluummin vaikka ruokaa ja anna minun olla.
Menen hetken ja henkäyksen kerrallaan, muuhun ei voimat riitä.
Mikä sulla nyt taas on?
Pitäisikö sun tehdä itsellesi jotain, käydä vaikka lenkillä?
Sun täytyisi saada muuta mietittävää kuin vain omat juttusi.
Piristys nyt vähän, mene vaikka elokuviin!
Piristys nyt vähän, mene vaikka elokuviin!
Ei tämä maailma sun ympärillä pyöri, ajattelisit välillä vähän muitakin.
Sun kannattaisi lukea joku elämäntaitokirja, niitä on vaikka mitä!
Vähän edes yritystä hei. Lehdessä joku sanoi vain päättäneensä asennoitua positiivisesti, ehkä sunkin kannattaisi?
Joo, tiedän tuon tunteen, minuakin masensi viime viikolla mutta se meni ohi kun aloitin joogan/tajusin että joillakin on vielä huonommin/kävin lomalla.
No harmi sentään, mikähän sulla on kun sullahan on kaikki niin hyvin!
Sun pitäis olla kiitollinen ja onnellinen. Tässä tulee itsellekin ihan paha mieli.
Kyllä se siitä, voi sun kanssa, aina sama juttu.
Tsemppiä ja kato hymyile välillä niin elämä hymyilee takas!
PASKAT & TURPA KIINNI. Kiitos.