Sain joululahjaksi laadukkaat värikynät ja kunnon paperia. Hienovarainen ja kaunis tapa saada ajatusten ja luovuuden ja kaiken uuden lähde sulamaan pitkän jääkauden jälkeen. Mitään hienoa ei lähteestä tullut mutten sitä odottanutkaan.
Ensin vähän jopa jännitti. Öljyväreillä suhersin viimeksi 15 vuotta sitten ja puuväreistä oli vierähtänyt toinen mokoma. Mistä aloitan ja mitä teen ja mitähän tästäkin nyt tulee kun enhän edes osaa kunnolla piirtää! Tiedän nimittäin sen, sillä minulla on ystäviä jotka ihan oikeasti osaavat.
Pari tuntia kului kuin horroksessa. Yhtäkään rasittavaa ajatusta ei päässäni tuolloin liikkunut. Mitään en miettinyt enkä suunnitellut. Ihana flow.
Kolmannella tunnilla huomasin jo keskittymiseni herpaantuvan enkä olisi enää oikein jaksanut vapautua aktivoituneista arkikiemuroista. Lopettaminen ja viimeistely on aina niin vaikeaa ja teki jo mieli riipaista lehtiö ja kynät odottamaan seuraavaa kohtausta. Valmista kuitenkin tuli, ja jatkoin seuraavinakin iltoina.
Mitään kovin normaalia, järjellistä saati realistista käteni ei piirtänyt, mutten sitäkään odottanut. Enkä sitä kuinka kivaa "vapaa taiteilu" oli!
 |
| Aivomerestäni mateli outous. Mitähän muuta sieltä tuleekaan. |